Jodin merkitys hyvälle terveydelle (Donald W. Miller Jr, MD, Professor of Surgery University of Washington Seattle, USA)

Otettuna huomattavasti suositusta suurempina annoksina jodin on osoitettu estävän rintojen fibrokystisiä sairauksia ja rintasyöpää.

On yhä enemmän todisteita siitä, että amerikkalaisilla olisi parempi terveys ja vähemmän rintasyöpää ja -kasvaimia, jos he käyttäisivät enemmän jodia. Kun jodia saadaan vähemmän ja samanaiksesti enemmän kilpailevia halogeeneja, fluoria ja bromidia, Amerikassa on syntynyt jodin puutosepidemia.

Amerikkalaiset käyttävät keskimäärin 240 mcg jodia päivässä. Japanilaiset puolestaan käyttävät sitä yli 12 mg (12 000 mcg) eli 50-kertaisesti. He syövät meriruohoa, joka sisältää ruskolevää, punalevää ja viherlevää (lehtivihreä). Verrattuna maakasveihin, jotka sisältävät vain pieniä määriä jodia (0,001 mg/g), näiden merikasvien jodipitoisuus on korkea (0,5-8,0 mg/g). Terveysviranomaisten mukaan japanilaiset kuluttavat nykyään 14,5 g merilevää päivässä (= 45 mg jodia). Tutkijat ovat määritelleet, että Hokkaidon rannikon asukkaat syövät niin paljon merilevää, että he saavat siitä 200 mg jodia päivässä.

Näiden kahden maan terveysvertailu on huolestuttava amerikkalaisille. Yhdysvalloissa rintasyövän esiintymistiheys on maailman korkein ja Japanissa vielä viime aikoihin asti maailman alhaisin. Japanilaisilla naisilla, jotka muuttavat Japanista tai omaksuvat länsimaisen ruokavalion, on enemmän rintasyöpää kuin merilevää nauttivilla. Odotettu elinikä USA:ssa on 77,85 vuotta ja Japanissa 81,25 vuotta, mikä on teollisuusmaiden korkein ja vain vähän alempi kuin viiden johtavan maan Andorran, Macaun, San Marinon, Singaporen ja Hongkongin. Lapsikuolleisuus Japanissa on maailman alhaisin - 3,5 kuolemaa 1000:sta elävänä syntyneistä alle vuoden vanhoista - puolet Yhdysvaltojen kuolleisuudesta.

Jodisuola on nykyään pääasiallisin jodin lähde länsimaisessa ruokavaliossa. Mutta 45 % amerikkalaisista talouksista ostaa joditonta suolaa, vaikka kaupat myyvät myös jodisuolaa. Kolmen viime vuosikymmenen aikana jodisuolaa käyttävät ovat vähentäneet sen kulutusta 65 %:lla. Tästä johtuen 15 % Yhdysvaltojen aikuisesta naisväestöstä kärsii kohtalaisesta tai ankarasta jodin puutoksesta (jodisuolasta imeytyy vain 10 %). Struumasta kärsivillä on todettu esiintyvän kolme kertaa enemmän rintasyöpää. Suurella jodin saannilla on yhteys alhaiseen rintasyövän esiintymiseen ja päinvastoin.

Eläinkokeet osoittavat, että jodi estää rintasyöpää, mikä viittaa näiden epidemologisten havaintojen väliseen syy-yhteyteen.
Samanlaiset havainnot koskevat rintojen sidekudoskasvaimia (fibrocystic disease of the breast). 1920-luvulla 3 %:lla amerikkalaisista naisista esiintyi rintojen sidekudoskasvaimia. Nykyään 90 %:lla naisista on tämä häiriö, joka ilmenee epiteelikudoksen liikakasvuna, apokriinisen rauhasen muuntumisena toiseksi kudokseksi (metaplasia), nesteen täyttäminä kasvaimina ja sidekudostumisena (fibrosis). Kuudella miljoonalla amerikkalaisella naisella, joilla on sidekudoskasvaimia, on kohtalaista tai ankaraa rintakipua ja arkuutta, joka kestää yli kuusi päivää kuukautiskierron aikana. Eläinkokeissa jodittomalla ravinnolla oleville rotille kehittyi sidekudosmuutoksia rinnoissa ja jodi paransi ne.

Vuonna 1966 venäläiset tutkijat osoittivat ensimmäisinä, että jodi helpottaa tehokkaasti rintojen sidekudossairauden aiheuttamia oireita. Vishniakova ja Muraveva hoitivat 167 sidokudossairaudesta kärsivää naista antamalla näille 50 mg KI (kaliumjodi) kuukautisten välisenä aikana ja saivat suotuisan parantumisvaikutuksen 71 %:ssa.

Vuonna 1993 the Canadian Journal of Surgery -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa Ghent kollegoineen totesi, että jodi helpottaa rintojen sidekudossairauden merkkejä ja oireita 70 %:lla potilaista. Tämä raportti on yhdistetty kolmesta kliinisestä tutkimuksesta, jotka suoritettiin Kanadassa 696 naisella. Yksi näistä kolmesta tutkimuksesta on Virginia Mason Clinicillä suoritettu Seattlen tutkimus, joka on satunnaistettu, kaksoissokkoutettu plasebo-kontrolloitu tutkimus 56 naisella.

Tutkijat seurasivat naisia puoli vuotta ja jäljittivät subjektiivisia ja objektiivisia muutoksia heidän sidekudossairaudessaan.
Seattlen tutkimuksesta (laajennettiin käsittämään 92 naista) tehtiin tilastollinen analyysi, joka osoitti, että jodilla oli tilastollisesti todella merkittävä (P <0.001) edullinen vaikutus sidekudossairauteen. Jodin osoitettiin vähentävän rintojen arkuutta, kyhmyisyyttä, fibroosia, turvotusta ja useita isoja kasvaimia (macrocysts). Tämä 51-sivuinen raportti lähetettiin Food and Drug Adiministration'lle vuonna 1995. Tekijät pyysivät lupaa suorittaa laajempi satunnaistettu kontrolloitu kliininen koe hoitamalla jodilla rintojen sidekudoskasvaimia. FDA kieltäytyi hyväksymästä tutkimusta ilmoittaen johtavalla tutkijalle tri Donald Low:lle, että "jodi on luonnonaine, ei lääke ".

FDA on kuitenkin päättänyt nyt hyväksyä Symbollon Pharmaceuticals -yhtiön sponsoroiman samanlaisen kokeen.
Useimmat lääkärit ja kirurgit suhtautuvat jodiin kapeasta näkökulmasta. Se on antisepti, jolla desinfioidaan juomavettä ja estetään leikkaushaavojen infektioita (Kun jodia levitetään iholle ennen leikkausta, se tappaa 90 % bakteereista 90 sekunnissa.), ja kilpirauhanen tarvitsee sitä kilpirauhashormonin valmistamiseen - siinä kaikki. Kilpirauhanen tarvitsee jodia tyroksiinin (T4) ja trijodityroniinin (T3) tuottamiseen. Nämä ovat hormoneja, jotka säätelevät aineenvaihduntaa, kasvua ja kehitystä. T4 sisältää neljä jodiatomia yhdistettynä 27 muuhun hiili-, vety-, happi- ja typpiatomiin, mutta sen suuresta koosta johtuen se käsittää 65 % molekyylin painosta. (T3:lla on kolme jodiatomia.) Kilpirauhanen tarvitsee vain hyvin pienen määrän jodia, 70 mcg päivässä T4:n ja T3:n tuottamiseen. Tästä syystä kilpirauhasasiantuntijat sanovat, että jodia tarvitaan vain mikrogrammoja. Heidän mielestään yli 1-2 mg jodia päivässä on liikaa ja mahdollisesti vahingollista.
Jodin asiantuntemus on nyt kilpirauhasasiantuntijoiden yksinoikeus. Virallisen terveydenhuollon lääkärit hyväksyvät näkemyksen jodista vain kilpirauhasta koskevana ja joko ohittavat tai väheksyvät tutkimukset, jotka osoittavat suuremmilla jodimäärillä olevan muutakin hyötyä kilpirauhasen lisäksi, erityisesti naisten rinnoille. Näin ollen johtavassa rintasairauksia käsittelevässä käsikirjassa Bland and Copelands The Breast: Comprehensive Management of Benign and Malignant Disorders (2003) jodia ei mainita yhdelläkään sen 1766 sivuista.

Jodilla on kilpirauhasen ulkopuolisia tehtäviä, jotka vaativat lisätutkimusta.
Ihmisen keuhkosyöpäsolut kutistuvat ja kuolevat, kun niille annetaan jodia sekä koeputkessa kehon ulkopuolella että istutettuna hiiriin.
Jodi poistaa myrkyllisiä kemikaaleja - fluoria, bromidia, lyijyä, alumiinia, elohopeaa ja biologisia toksiineja, ehkäisee autoimmuniteettia, vahvistaa T-solun sopeuttavaa immuniteettia ja suojaa bakteerien epänormaalilta kasvulta mahassa.

Nykypäivän terveydenhuolto suhtautuu jodiin varauksellisesti (koska se on luonnollinen, ei-patentoitavissa oleva aine).
Tyrologit lainaavat Wolff-Chaikoff -vaikutusta ja varoittavat, että TSH:n kilpirauhasta stimuloivan hormonin (thyroid-stimulating hormone) määrä veressä voi kohota, kun jodia otetaan milligramma tai enemmän. Wolff-Chaikoff -vaikutuksella, kilpirauhashormonisynteesin tilapäisellä estymisellä, jonka oletetaan tapahtuvan lisättäessä jodin saantia, ei ole mitään kliinistä merkitystä. Kohonnut TSH, kun sitä esiintyy, on subkliininen - tarkoittaa, että sen kohoamista ei seuraa kilpirauhasen vajaatoiminnan merkkejä tai oireita. Joillakin yli 50 mg ottavilla saattaa esiintyä lievää kilpirauhasen turvotusta oireettomana. Valtaosa ihmisistä, 98-99 %, voi ottaa jodia 10-200 mg:n annoksina ilman kliinisiä vaikutuksia kilpirauhasen toimintaan.

Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että jodin puute ruokavaliossa aiheuttaa monia eri häiriöitä voimakkuusjärjestyksessä lueteltuna mm. struuma ja kilpirauhasen vajaatoiminta, henkisten kykyjen jälkeen jääminen ja kääpiökasvu (voimakas henkinen jälkeen jääneisyys johon liittyy fyysisiä epämuodostumia). USA:n ja Euroopan terveysviranomaiset ovat sopineet jodin päivittäisen saannin viitearvosta (Reference Daily Intake - RDI), jonka tarkoituksena on estää näitä häiriöitä, joista WHO:n arvion mukaan kärsii 30 % maailman väestöstä. Vuonna 1980 esitetty jodin päiväannos oli 100-150 ug. Tämä on suuressa ristiriidassa niiden todisteiden valossa, jotka edellyttävät suurempaa määrää.

Nämä todisteet käsittävät eläinkokeita, in vitro -tutkimuksia ihmisen syöpäsoluista, kliinisiä tutkimuksia jodista rintojen sidekudoskasvainten hoidosta ja epidemologisia aineistoja. 150 ug:n jodiannos estää struumaa ja muita jodinpuutoshäiriöitä, muttei rintojen sairauksia. Rintojen sairauksien ehkäiseminen vaatii suurempia jodiannoksia. Järkevä hypoteesi on todellakin se, että - kuten struuma ja kääpiökasvu - rintojen sidekudoskasvaimet ja rintasyöpä (myös emättimen kasvaimet), ovat jodin puutoshäiriöitä.

Se, mitä englannin kielen professori Albert Guerard kirjoitti uusista totuuksista, koskee erityisesti myös jodia "Kun etsitte uutta polkua totuuteen, tulette havaitsemaan, että se estetään asiantuntijamielipiteellä." Hallitseva totuus jodista on, että kilpirauhanen on ainut elin, joka tarvitsee tätä mikroravinnetta ja että huomattavasti yli tämän tarpeen menevä saanti on vaarallista. Uusi totuus on, että muukin osa kehosta tarvitsee jodia milligrammoina, ei mikrogrammoina.
Tässä ovat neljä yleisintä epäorgaanisen (ei-radioaktiivinen) jodin muotoa jodidina (I) molekyylijodina ja ilman: kaliumjoditabletit (KI) 0,23-130 mg:n annoksina, supertyydytetty kaliumjodi (SSKI) 19-50 mg jodia per tippa, Lugolin liuos 6,3 mg molekyylijodia/jodidia per tippa ja jodoral-tabletti sisältäen 12,5 mg jodia/jodidia. Sekä Lugolin liuos että jodoral ovat 1/3 molekyylijodia (5 %) ja 2/3 kaliumjodia (10 %). Tähän mennessä tehtyjen tutkimusten mukaan paras jodilisäravinne on molekyylijodia sisältävä, jota rintakudokset suosivat.

1900-luvun puoliväliin asti jodia käytettiin hyvin moniin sairauksiin sen vuonna 1811 tapahtuneen löydön jälkeen. Sitten kilpirauhasasiantuntijat ovat varoittaneet, että "liika" jodi saattaisi vaikuttaa haitallisesti kilpirauhasen toimintaan. Grammoina otettuna se tehoaa erilaisiin ihovaivoihin, krooniseen keuhkosairauteen, sieni-infektioihin, kolmannen asteen syfilikseen ja valtimokovettumaan.

Nobel-palkinnon saaja tri Albert Szent-Györgi (1893-1986), lääkäri, joka löyisi C-vitamiinin, kirjoitti: "Kun olin lääketieteen opiskelija, KI-muodossa oleva jodi oli yleislääke. Kukaan ei tiennyt, mitä se teki, mutta se teki jotakin hyvää."

Vakioannos kaliumjodia oli yksi gramma, joka sisältää 770 mg jodia.
KI:stä ja muista jodisuoloista (kuten natriumjodi) arvostettu vuonna 1911 julkaistu Encyclopaedia Britannica (11. painos) esittää: "Niiden farmakologinen vaikutus on yhtä hämärän peitossa kuin niiden teho tietyissä sairauksissa on kautta linjan erinomainen. Tietämättömyytemme niiden vaikutuksesta on verhottuna termiin deobstruent, mikä merkitsee, että niillä on kyky ajaa ulos epäpuhtauksia verestä ja kudoksista..."

Tätä 1800-luvun ja 1900-luvun alkupuolen lääkettä käytetään edelleen grammoina 21-vuosisadalla ihonhoidossa. SSKI:llä hoidetaan tulehdusihosairauksia kuten näppylävaskuliittia (nodular vasculitis) ja märkäistä ihotulehdusta (pyoderma gangrenosum) aloittamalla 900 mg:n jodiannoksella päivässä ja jatketaan lisäämällä viikoittain aina 6 grammaan päivässä. Sieni-ihottumia kuten sporotrikoosia hoidettiin grammamäärillä hyvällä menestksellä. Nämä vammat voivat hävitä kahdessa viikossa jodihoidon jälkeen.

Monia vuosia lääkärit käyttivät kaliumjodia aloittaen 1,5-3 g:n annoksilla lisäten 10 g:aan päivässä hoitaessaan keuhkoputken astmaa ja kroonista keuhkoahtaumaa (obstructive pulmonary disease) hyvin tuloksin ja hämmästyttävän vähin sivuvaikutuksin.
Lääketieteellisessä kirjallisuudessa on tapausselostus 54-vuotiaasta miehestä, joka luuli jääteeksi kotona valmistettua SSKI:tä ja joi sitä 600 ml lyhyessä ajassa. Määrä on 100 000 kertaa enemmän kuin suositeltu päiväannos. Hän sai turvotusta kasvoihin, kaulaan ja suuhun ja ohimeneviä rytmihäiriöitä, mutta parantui nopeasti.

Jodiprojekti
Entinen UCLA:n synnytysopin professori tohtori Guy Abraham järjesti jodiprojektiksi nimittämänsä tutkimuksen vuonna 1997 luettuaan Ghentin sidekudoksen rakkulakasvainsairauksia koskevan tutkimuksen jodista. Hän valmistutti yrityksellään jodoralia, joka on tabletin muodossa oleva Lugolin jodiliuos. Hän palkkasi kaksi perhelääkäriä tohtori Jorge Flechasin ja tohtori David Brownsteinin suorittamaan sillä kliinisiä tutkimuksia.

Projektin hypoteesina oli, että koko kehon jodipitoisuuden säilyttäminen vaatii 12,5 mg jodia päivässä, saman määrän, jonka japanilaiset nauttivat. Yleinen käsitys on, että keho sisältää 25-50 mg jodia, josta 70-80 % sijaitsee kilpirauhasessa. Tohtori Abraham päätteli, että koko kehossa on riittävä määrä, kun ihminen erittää 90 % nauttimastaan jodista. Hän laati joditestin, missä jodia otetaan 50 mg ja 24 tunnin aikana mitataan virtsan mukana tullut määrä. Hän totesi, että valtaosa ihmisistä säilyttää huomattavan osan 50 mg:n annoksesta. Monet tarvitsevat 50 mg päivässä useita kuukausia, ennen kuin he erittävä siitä 90 %. Hänen tutkimuksensa osoittavat, että jos keho saa riittävän määrän jodia, se säilyttää sitä itsessään paljon enemmän kuin alunperin ajateltiin - 1500 mg, josta vain 3 % jää kilpirauhaseen.

Yli 4000 tämän projektin potilasta ottaa jodia 12,5 - 50 mg:n päiväannoksisna, diabeetikot ottavat 100 mg päivässä. Nämä tutkijat ovat havainneet, että jodi todella parantaa rintojen sidekudoskasvaimia, diabetespotilaat tarvitsevat vähemmän insuliinia, kilpirauhasen vajaatoiminnasta kärsivät vähemmän kilpirauhaslääkettä, fibromyalgiaoireet häviävät ja migreenipotilaat lakkaavat saamasta kohtauksia. Tohtori Szent-Györgi sanoo, että tutkijat eivät ole varmoja, millä tavalla jodin tekee sen, mutta näin tapahtuu.

Kilpirauhasen toiminta pysyi muuttumattomana 99 %:lla potilaista. Ikäviä jodin vaikutuksia - allergioita, sylki- ja kilpirauhasen turvotusta sekä jodismia - esiintyi harvoin, alle yhdellä prosenttilla. Jodi poistaa kehosta myrkyllistä halogeenifluoria ja bromidia. Jodismi - epämiellyttävä messinkinen maku - vuotava nenä ja aknea muistuttavat ihovammat, johtuvat bromidista, jota jodi vetää kudoksista. Oireet vähenevät pienemmällä jodiannoksella.

Kuten nämä lääkärit tähdentävät, jodin nauttimisen milligrammojen annoksina pitäisi tapahtua yhdessä täydellisen ravinto-ohjelman kanssa, johon kuuluu riittävästi seleeniä, magnesiumia ja omega-3 rasvahappoja. Näin tehtynä jodin ottaminen 100-kertaisina suositeltuina päivittäisannoksina on yksinkertaisin, turvallisin, tehokkain ja huokein tapa ratkaista kansaamme jäytävä terveydenhoitokriisi, kuten jodiprojektin johtaja tohtori Abraham asian ilmaisee.

Tälläisia määriä jodia ottavat ihmiset kertovat lisääntyneestä hyvänolon tunteesta, energiasta ja aivosumun hälvenemisestä. Heillä on lämpimämpi kylmässä ympäristössä, he tarvitsevat vähemmän unta, heillä on parempi iho ja heidän suolensa toimii säännöllisemmin. Näitä tavoiteltuja terveysetuja on tutkittava perusteellisemmin ja niihin liittyen myös rintojen sidekudostautia ja syöpää.

Tällä välin ehkä meidän pitäisi matkia japanilaisia ja lisätä merkittävästi jodin saantiamme, jollemme merilevällä niin kahdella tipalla Lugolin liuosta (tai yhdellä jodoral-tabletilla) päivässä.

Kirjoittajasta: Donald W. Miller Jr, MD, on sydänkirurgi ja Washingtonin yliopiston professori Seattlessä USA:ssa. Hän kirjoittaa artikkeleita monista eri aiheista LewRockwell.com:lle.

Miten testata jodin puutos Lugolin jodilla?

1. Kasta vanulappu tai vastaava jodi liuokseen.
2. Tee jodiin kastetulla vanulapulla ympyrä halkaisijaltaan noin 5 cm pehmeälle iholle, kuten sisäreiteen tai olkavarteen.
3. Odota. Jos kellertävä tahra häviää iholta alle tunnissa; tarkoittaa se että kehosi jodin puutos on suuri ja tahra on imeytynyt kehoosi. Mikäli puutosta ei ole, väri voi pysyä muuttumattomana seuraavaan päiväänkin asti.

Osteoporoosi

Osteoporoosi syntyy, kun luukudos vähenee ja sen kestävyys heikkenee. Luun mineraalitiheyden pienentyessä yli neljäsosan normaalista, voidaan puhua osteoporoosista. Lievempää muotoa kutsutaan osteopeniaksi. Osteoporoosista kärsii satoja tuhansia suomalaisia.

Yleisimmin osteoporoosi ilmenee noin 50-vuotiailla naisilla vaihdevuosien alettua. Miehillä sairaus yleistyy 60 ikävuoden nurkilla. Myös jotkin lääkkeet lisäävät riskiä sairastua osteoporoosiin heikentämällä luuston tiheyttä.

Osteoporoosin sanotaan olevan yleisempi sairaus esimerkiksi laktoosi-intolerantikoilla ja keliaakikoilla sekä kilpirauhasen ja lisämunuaisten toimintahäiriöiden yhteydessä. Vääränlainen ruokavalio, vähäinen liikunta ja tupakointi edesauttavat osteoporoosin syntyä.

Osteoporoosi voi oireilla esim. selän kipuiluna, mutta yleensä se ilmenee murtumina harmittomilta vaikuttavien kaatumisten yhteydessä. Oireeton osteoporoosi voidaan todeta luuntiheysmittauksella.

Osteoporoosin ennaltaehkäisy ja hoito

Osteoporoosissa ehkä tärkein asia on happo-emästasapainon huomioiminen kehossa, sillä elimistön liika happamuus heikentää luustoa. Kun kehon pH on liian hapan, se joutuu ottamaan tarvittavia mineraaleja luustosta ja tämä luonnollisesti haurastuttaa luustoa. Hyviä tukituotteita happo-emästasapainon hoitamiseen ovat mm. luonnollinen Schindelen-mineraalijauhe, Pascoe-emäsjauhe, voimakkaasti emäksisöivä Alka Liza sekä Nanopod - vesi.

Osteoporoosin ennaltaehkäisyssä ja hoidossa mainitaan yleensä riittävä kalsiumin  saanti. Pelkkä kalsiumlisä ei kuitenkaan hyödytä, sillä toimiakseen elimistössä oikein se vaatii apureikseen mm. magnesiumia ja D-vitamiinia. Hyvin tärkeitä luustolle ovat lisäksi K-vitamiini, boori  ja pii.

Ruokavaliossa kannattaa valita enemmän emäksisöiviä ruokia ja jättää vähemmälle kehoa happamoittavia ruoka-aineita kuten valkoinen riisi, happamat viljat, pastat, kakut, keksit, karkit, liha ja kahvi. Emäksisöiviä ruoka-aineita ovat puolestaan mm. vihannekset (esim. oraat, idut, kurkku, pinatti, retiisi, kesäkurpitsa), osa hedelmistä (esim. avokado, sitruuna) ja monet marjat. Myös ruoan käsittely lisää ruoan happamuutta, joten purkki-, valmis- ja mikroruoka on yleensä elimistöä happamoittavaa.

Liikunta ja terveelliset elämäntavat ennaltaehkäisevät ja hoitavat osteoporoosia. Pienetkin arkiset valinnat, kuten portaiden käyttäminen ja kävelyn lisääminen, voivat pienentää osteoporoosin riskiä. Luusto vahvistuu, kun sitä rasittaa. Kestävyyttä ja lihaskuntoa kehittävät lajit pienentävät myös riskiä sairastua osteoporoosiin. Hyödyllisiä ovat myös tasapainoa ja koordinaatiokykyä kehittävät lajit. Niiden avulla voidaan ennaltaehkäistä kaatumisia ja niiden myötä syntyviä vaurioita ja vammoja. Mieti, mikä voisi olla sinulle mieluisa ja iloa aiheuttava liikuntamuoto.

DIM eli di-indolyylimetaani edistää tervettä estrogeeniaineenvaihduntaa miehillä ja naisilla

DIM normalisoi ja tasapainottaa sekä parantaa estrogeeniaineenvaihduntaa miehillä ja naisilla. Useilla tutkimuksilla on osoitettu, että ristikukkaisista vihanneksista kuten kukkakaalista, parsakaalista, ruusukaalista tai kaalista eristetyillä erityisillä yhdisteillä kuten indolyylimetaanilla eli DIM:llä ja sen esiasteella indole-3-carbinolilla (IdC) on edullisia estrogeenia sääteleviä ja syöpää ehkäiseviä vaikutuksia. DIM:n ominaisuuksia on tutkittu yli 30 vuotta.

DIM naisille: Optimaalisen estrogeenin aineenvaihdunnan saavuttamiseen ja estrogeenitasojen tasapainottamiseen

Hormonitasapainon saavuttaminen on tärkeä tekijä naisten terveydessä. Hormonitoiminta vaikuttaa koko kehoon ja myös mielialaan. Ruokavaliota voi käyttää suotuisasti estämään ikään liittyviä hormonitoiminnan muutoksia. DIM tukee estrogeenin aineenvaihduntaa, niin että syntyy enemmän "hyviä" aineenvaihduntatuotteita, jotka tunnetaan 2-hydroksiestrogeeneinä. Samalla vähenee ”huonojen” aineenvaihduntatuotteiden määrä. ”Huonojen” aineenvaihduntatuotteiden määrän lisääntyminen on yhdistetty mm. krooniseen kehon tulehdustilaan yhdessä ylipainon kanssa ja tupakointiin sekä ympäristökemikaalikuorman lisääntymiseen. DIM vaikuttaa myrkyllisten kemikaalien aineenvaihduntaan suojaten kehoa myrkyiltä. ”Hyvät” aineenvaihduntatuotteet on puolestaan yhdistetty mm. alhaisempaan verenpaineeseen, parempaan verenkiertoon, nivelterveyteen sekä syöpäriskin vähentämiseen.

Esim. naisella voi olla liikaa tiettyjä estrogeenihormoneja kehossaan, mutta puutetta toisista estrogeenihormoneista, mikä voi aiheuttaa erilaisia terveydellisiä ongelmia. DIM voi tasapainottaa tilannetta.

Hormonitoiminta hyötyy myös DIM:in pienestä vaikutuksesta testosteroniin naisillakin. Naisilla testosteroni voi auttaa mm. mielialaan ja edistää seksuaalista halukkuutta sekä vähentää masennusta. Esim. kuukautisia edeltävästä oireyhtymästä kärsivillä naisilla DIM voi auttaa ylläpitämään testosteronia sen aktiivisessa vapaassa muodossa, mikä voi edistää tervettä libidoa ja positiivista mielialaa.

DIM miehille: Liiallisen estrogeenin aineenvaihdunnan varmistamiseen ja aktivoimaan testosteronia

DIM auttaa poistamaan aktiivista estrogeeniä miehen elimistöstä tukemalla sen muutosta "hyviksi" aineenvaihduntatuotteiksi. Nämä aineenvaihduntatuotteet vapauttavat testosteronia vaikuttamalla testosteronia sitoviin proteiineihin. Lopputuloksena on terveempi tasapaino testosteronin ja estrogeenin välillä sekä enemmän elimistössä vapaana kiertävää testosteronia. Tutkimuksissa korkeat testosteronitasot ja matalat estrogeenitasot on yhdistetty rasvattoman kehonmassan, tehokkaan rasvanpolttoaineenvaihdunnan ja matalan vyötärölihavuuden määrään. Muita testosteronin hyötyjä ovat mm. parempi fyysinen kunto, parantunut mieliala ja lisääntynyt kiinnostus seksiä kohtaan. DIM saattaa myös vähentää suurentuneen eturauhasen riskiä, johtuen estrogeenin vähenemisestä.

Monien tutkimusten mukaan estrogeenit alkavat keräytyä eturauhaseen, kun miehet lähestyvät viittäkymmentä ja että estrogeenit liittyvät eturauhasen laajentumiseen. Miehillä DIM ehkäisee testosteroniaineenvaihdunnan nopeutumista ja sen muuttumista estrogeeneiksi. Vanhemmilla miehillä se saattaa parantaa eturauhasen toimintaa ja vähentää öistä virtsaamistarvetta.

DIM kuntoilun tueksi ja rasvanpolttoon

Myös aktiiviliikkujat voivat hyötyä DIM:istä. Tavoite rasvanpoltossa DIM:llä on säilyttää lihasmassa, samalla vähentäen kehon rasvaprosenttia terveellisellä ruokavaliolla,  joka tulisi sisältää mahdollisimman vähän hiilihydraatteja ja aerobisen liikunnan korostaminen.

Lisätietoa ja mielenkiintoista luettavaa mm. Kaisa Jaakkolan kirjassa Hormonidieetti – Opas yksilölliseen täsmälaihdutukseen sekä englannin kielinen kirja DIM:istä ”All about DIM” (Zeligs, Connelly).

 

Pakurikääpä vastustuskykyyn

Pakurikääpä on mainio superruoka. Se sisältää 215 erilaista ravinnetta. Pakurikäävän ORAC-luku (52452) on kaikista korkein mistään tunnetuista ruoka-aineista. ORAC-luvulla kuvataan antioksidanttien tehokkuutta, esim. mustikan ORAC-luku on 2400. Antioksidantit suojaavat soluja vaurioilta, niiden onkin ajateltu muun muassa parantavan ihon kuntoa ja  pidentävän ikää.
Pakurikäävässä on myös runsaasti beetaglukaaneita, jotka tehostavat immuunijärjestelmän toimintaa, jolloin elimistö voi helpommin torjua sairauksien aiheuttajia. Beetaglukaanit myös normalisoivat kolesterolin määrää.
Pakurikääpä sisältää myös melaniinia, joka voi parantaa hiusten, ihon ja silmien kuntoa. Se sisältää myös B-vitamiineja ja D2-vitamiinia.

Jaakko Halmetojan haastattelu pakurikäävästä

Miten esittelisit pakurikäävän ihmiselle, joille se on uusi asia?
Sillä on vaikutus immuunijärjestelmään eli tukee vastustuskykyä. Käyttömukavuus on hyvä, se on kahvimainen tee, jota on helppo litkiä pitkin päivää tai käyttää smoothieen. Peruskäytössä se tukee immuniteettia ja ihon kuntoa. Terapeuttisessa käytössä sitä käytetään tulehdustilan helpottamiseen ja syöpään.
Miten pakuria käytetään ja miten tykkäät käyttää sitä itse?
Tällä hetkellä käytän pakuria teenä pitkin päivää, sekoitan siihen muita yrttejä kuten inkivääriä ja Pau d’arcoa . Lakritsijuuren kanssa se on hyvä sellaisenaan.
Pakuria voi käyttää myös alkoholiuutteessa tai smoothiessa sellaisenaan. Tyypillisesti sitä käytetään alkoholiuutteena tai teenä. Kaikista tavoista itse eniten tykkään pakurista pirtelön pohjana. Alkoholiuutteessa saadaan vähän eri aineita irti, esim. syöpään auttavia. Teetä suosittelen perusterveille ja alkoholiuutetta terapeuttisempaan käyttöön.
Millainen on pakurin maku?
Se on tumma, sienimäinen, aika miellyttävä, vähän kahvimainen. Ihmiset yllättyvät yleensä, miten sillä ei ole kovin ihmeellistä makua. Lakritsijuuren ja hunajan kanssa se on tosi hyvää.

Bacopa Monnieri muistille ja oppimiskykyyn

Bacopa Monnieri on tunnettu vahvistava ayurvedayrtti, jota kutsutaan myös Brahmiksi. Yrttiä on käytetty 3000 vuoden ajan ja sen tehoa on tutkittu jo 30 vuotta.

Bacopa vähentää asioiden unohtamista sekä virheiden tekemistä. Se lisää aivoverenkiertoa, tarkkuutta ja valppautta. Se parantaa sekä lyhyt- että pitkäkestoista muistia. Bacopa vaikuttaa positiivisesti kognitiiviseen kehitykseen. 

Bacopa parantaa merkittävästi oppimiskykyä. Tutkimuksessa Bacopaa saaneet lapset osoittivat suurempaa nopeutta ja tarkkuutta. Mielenkiintoista oli, että heidän älyllinen uteliaisuutensa lisääntyi ja he olivat avoimenpia uusille kokemuksille vanhojen sijaan.

Bacopa monnieri (kukkia). Attribution: Forest & Kim Starr

Eräässä tutkimuksessa vapaaehtoiset, joita hoidettiin Bacopalla, kokivat edistystä muistin paranemisessa. He kykenivät oppimaan uutta ja muistamaan uusi asioita.  He pystyivät muistamaan pidempään ja heidän reaktiokykynsä nopeutui. 

Bacopa toimii, annostus-riippuvaisella tavalla, lisäämällä proteiinisynteesiä hippokampuksessa. Hippokampus on se aivojen alue, mikä on tärkeä pitkäkestoisen muistin kannalta.

Nobel palkitun Tri Robert Furchgottin mukaan Bacopa toimii nostamalla typpioksidin tuotantoa (tärkeä kemiallinen viestinviejä).

Stressistä johtuvissa unenpuutteeseen liittyvissä tapauksissa Bacopa on vähentänyt glutamaattipitoisuuksia ja nostanut GABA –pitoisuuksia useilla alueilla aivoissa. Tällöin ahdistuksen määrä on laskenut noin 20%:lla ja myös henkinen väsymys on vähentynyt. Serotoniinin tasot nousivat. 

Tutkimuksessa, johon osallistui 19 ylivilkasta lasta, positiivista kehitystä oli tapahtunut jokaisessa lapsessa neljän viikon jälkeen, eikä sivuvaikutuksia tullut. 

Lupaavia tutkimustuloksia on tullut myös tutkimuksessa, jossa senioreille annettiin 300mg Bacopaa päivässä. 12 viikon jälkeen masennus ja ahdistus oli pienentynyt sekä kognitiivinen kysy parantunut placeboryhmään verrattuna. Bacopasta saattaisi siis olla apua iän tuomaan kognitiivisen kyvyn heikkenemiseen.

Bacopa voi kehittää älykkyyttä ja intellektuaaleja toimintoja, joiden ollaan aina oletettu olevan pääasiallisesti geneettisiä. Tämä päätelmä perustuu useisiin tutkimuksiin. On mielenkiintoinen mahdollisuus, että Bacopa voisi vaikuttaa psyko-neurologisiin toimintoihin, jotka liittyvät intellektuaaliseen käyttäytymiseen. 

Tutkimusten mukaan Bacopalla on merkittäviä antioksidanttisia ominaisuuksia. Sen vaikutukset saattavat suojella aivosoluja.

Hiirillä suoritetut tutkimukset tukevat sitä, että Bacopa parantaa kognitiivista kykyä ja siitä saattaisi olla suojaa hermostolle ja apua esim. taistelussa Alzheimerin tautia vastaan.

Eläinkokeiden tekijät ovat raportoineet tuloksista, että Bacopa voi rentouttaa lihaksia jotka kontrolloivat verisuonia, suolistoa ja hengitysteitä ja että se voi auttaa ehkäisemään ja parantamaan vatsahaavaa.

Bacopasta voi olla apua hoidettaessa ärtyvän suolen oireyhtymää, sillä voi olla lieventävää vaikutusta korkeaan verenpaineeseen ja se voi parantaa hengitykseen liittyviä toimintoja stressaavissa tilanteissa.

Intiassa Bacopaa on perinteisesti käytetty muistiongelmiin, oppimisvaikeuksiin, ahdistuneisuuteen, jännitykseen, unettomuuteen ja hermostollisiin oireisiin. Nykyään sitä käytetään myös ADHD –oireisiin, ylivilkkauteen, keskittymiskykyä parantamaan, stressiin ja astmaan.

Sun Warrior - riisiproteiinijauhe

Ihminen saa proteiinia pilkkomalla aminohappoja, joista sitten valmistetaan kaikki solut. Proteiinia voikin hyvällä syyllä ajatella kaikista tärkeimpänä ravinteena ja riittävästi proteiinia saava ihminen näyttää virkeältä. Sun Warriorin proteiinijauhe sisältää hyvässä suhteessa kaikki elimistön tarvitsemat aminohapot, se maistuu hyvälle ja on voittanut useita kilpailuja parhaana proteiinijauheena.

Miksi tavalliset ihmiset tarvitsevat proteiinia?

Moni ihminen voi luulla että vain urheilijoilla on tarvetta proteiinin käytölle. Proteiineja pilkkomalla saaduista aminohapoista ihminen kuitenkin rakentaa kaikki solunsa, joista riippuu niin hyvinvointi kuin älyllinen toimintakin. Aminohapot toimivat myös joidenkin solujen energialähteenä, joten toimiakseen optimaalisesti on hyvä saada riittävästi laadukasta proteiinia, jossa on kaikki solujen tarvitsemat aminohapot, että solut voivat uudistua.

Mikä tekee Sun Warrior proteiinista erityisen?

Monet markkinoilla olevista kasviproteiineista ja riisiproteiineista on valmistettu kemiallisella prosessilla, mikä tekee niistä elimistölle epäluonnollisia ja vaikeita sulattaa, ja niistä voi puuttua myös joitain aminohappoja.

Sun Warrior on onnistunut vastaamaan tähän haasteeseen käyttämällä ainutlaatuista biofermentointimenetelmää, jossa käytetään idätettyä kuumentamatonta kokonaista ruskeaa riisiä. Tämän prosessin tuloksena lysiinin ja kaikkien muidenkin aminohappojen määrä lisääntyy, niin että tuloksena on tasapainoinen aminohappoprofiili.

Sun Warriorin proteiinijauhe sisältää luonnostaan paljon vitamiineja ja mineraaleja ja suuria määriä antioksidantteja, tokoferoleja, tokotrienoleja, B-vitamiineja, fosforia, rautaa ja kaliumia. Sen käyttö edistää myös muiden vitamiinien ja kivennäisaineiden imeytymistä. Parhaillaan on käynnissä kliininen tutkimus, jossa tutkitaan Sun Warriorin käyttöä auttamaan vitamiinien imeytymisessä AIDS-potilailla. On havaittu suora tilastollinen yhteys Sun Warriorin käytön ja vitamiinien imeytymisen välillä. Muilla proteiineilla ei ole havaittu samaa vaikutusta.

Lisäksi

●     Kliinisissä tutkimuksissa Japanissa on havaittu riisiproteiinin auttavan painonhallinnassa.

●     Sun Warrior on osoittautunut lupaavaksi kolesterolin alentajaksi kliinisissä tutkimuksissa ja USDA tutkii parhaillaan olisiko siitä apua myös korkean verenpaineen hoidossa.

●     Sun Warrior käyttämässä prosessissa yhdistetään idätetyn ruskean riisin ydin ja leseet. Tämä ainutlaatuinen prosessi luo hypoallergisen proteiinin joka koostuu kaikista 9 välttämättömästä aminohaposta ja muista ei-välttämättömistä aminohapoista tasapainoisessa aminohappoprofiilissa.

●     Sun Warrior on raaka proteiinin lähde (ei kuumennettu yli 45 asteen) ja sillä on suurin proteiinipitoisuus markkinoilla olevista vegaaneillekin sopivista proteiineista.

●     Sun Warrior valmistetaan käyttämällä matalaa lämpötilaa luonnollisessa entsyymireaktiossa, jossa ei käytetä mitään kemikaaleja tai hydrolyysiä ja koko prosessi on täysin luomustandardeihin sopiva.

●     Käyttämällä erityistä prosessia, on saatu aikaiseksi hyvänmakuinen kasviproteiinijauhe, muihin jauhonmakuisiin kasviproteiineihin verrattuna, joka myös sekoittuu hyvin ruokaan.

●     Sun Warrior vastaa 98%:sti äidinmaitoa ja sillä on 98,2% sulatustehokkuus, mikä tekee siitä yhden kaikista parhaiten hyödynnettävistä proteiininlähteistä (verrattavissa heraproteiinin ja soijaan).

●     Suurin millään kasviproteiinilla havaittu NPU tulos, mikä kuvaa aminohappojen muutosta proteiineiksi ihmiselimistössä. Koska Sun Warrior on niin helposti elimistön sulatettavissa, se sopii hyvin myös vauvoille, vanhuksille ja aikuisille.

Miten Sun Warrioria voi käyttää ruokana?

●     Lisäämällä jauhetta esim. jäähtyneeseen puuroon

●     Lisäämällä jauhetta smoothieen, esim marjojen tai hedelmien kera

Vinkkinä mustikkasmoothie

• 1 mitallinen Sun Warrior-jauhetta
• 1dl mustikoita
• 1 rkl kylmäpuristettua kookosöljyä
• Luomuhunajaa tai muuta makeutusainetta
• 3 dl vettä

Sekoitetaan ainekset blenderissä ja nautitaan.

Aminohappoprofiili